"Rainer ja Sami"

Rainer: Hei, sammuta se toosa! Mitä kamalaa sieltä nauhalta tas tulee?
(hetken hiljaisuus)
Sami avaa ikkunan. Papereita lentää ilmassa.
Rainer: Ikkuna heti kiinni. Mulla on meneillään tutkielma... sinne menee tuulen mukana. Hei! Hyppää heti perään.
Sami: Enkä hyppää! Mehän asutaan neljännessä – – –
Rainer: Pää kii. Noi paperit täytyy saada takaisin. Joko sinä hyppäät tai köytän sinulle kaulaan tuon kelanauhurin ja pudotan sen kanssa.
Sami: Ei! Ei kelanauhuria. Ei missään tapauksessa. Köytä ennemmin vaikka kirjoituspöydän jalkaan. Hyppään ennemmin kirjoituspöydän kanssa kuin rakkaan kelanauhurini.
Rainer: Ei, minulle kelpaa vain kelanauhurit!
Sami: Eikö keinustuoli riittäisi?
Rainer: Ei! Sami! Paperipinoni on pian tyhjä. Kaikki on tuolla ulkona. Sinulla menee huominen päivä niiden keruuseen!
Sami: Entä kirjakaapin puolikas?
Rainer (tuhahtaa äänekkäästi): Okei. Mutta sinut sidotaan alapuolella. en tahdo, että äiti huomaa, että sen kirjakaapin puoliskaa on käytetty tällaiseen.
Sami (irroittaa kirjakaappia).
Rainer: Ei sitä. Se on isän puoliska.
Sami: Mutta isähän on jo kuollut...
Rainer: Hän kääntyisi haudassaan, jos kuulisi, kuinka hänen kirjakaapinpuoliskaansa siirrellään tuolla tavalla.
Sami (kokoaa kirjoja takaisin kirjakaapin puoliskaan).
Rainer: Pidä kiirettä!!
Sami: Okei. (Kaataa kerralla kaikki kirjat, kukkaruukut sekä television, joka äänekkäästi särkyy, kirjahyllyn puoliskasta ja alkaa raahata sitä ikkunalle.)
Rainer: Meillä ei ole köyttä, mutta saunatakin vyöt saavat kelvata.
Sami: Otat kyllä ensin omasi.
Rainer: Tyhmä! Niitä tarvitaan molempia.
(Rainer etsii komerosta saunatakkeja.)
Rainer: Täällä on naisten vaatteita!?

Sami (hätääntyy): Iik. Voi sinua. Mitä löysitkään...
Rainer: ...naisten vaatteita!?
Sami: Niin löysinkin. Mutta se ...kröhöm... saunatakki on siinä toisessa komerossa.
Rainer: Okei. (Iskee kaapin kiinni ja koluaa komerossa.)
Sami (huokaisee helpotuksesta).
Rainer: Ai, tämä?
Sami: Niin. Tule pian. Tämä hylly painaa riivatusti.
Rainer: Joo. (Tulee ikkunalle.)
Sami: Nostatko vähän alalaitaa. Alahyllyt painavat isovarvasta.
Rainer (nostaa alahyllyä).
Sami: Kiitos.
Rainer (sitoo saunatakkien vöillä Samin kirjahyllyyn).
Sami: Ei niin tiukalle.
Rainer: Ei tämä muuten pysy. Et kai halua, että kirjahylly liukastuu otteestasi ja vioittuu. Ethän.
Sami: Oikeastaan kyllä... mutta jos sinä sanot niin, niin en.
Rainer: Hyvä.
Sami: Nyt on hyvä olla. Olen valmis.
Rainer (työntää kirjahyllyä ja Samia ikkunasta ulos).
Rainer: Mitä sinä olet tänään syönyt, kun painat noin?
Sami: En mitään... vähän jääkaapilta.
Rainer: Mitä? (Löysää otteensa kirjahyllystä, joka tippuu hänen varpailleen.) AAARGHH (huutaa suoraa huutoa)!!!
Sami: Varo varpaita.
Rainer: Oliko sinun välttämättä pakko pudota juuri minun varpailleni! Siitä saat. (Potkaisee, mutta loukkaa uudelleen varpaansa.) AAAAuuuh!!!
Sami: No, miksi löysäsit otteesi.
Rainer: Niin... tosiaankin. Mistä me puhuimme? Miksi löysäsin otteeni?
Sami (hädissään): Ei se ollut tärkeää. Työnnä minut pian alas. Jooko, Rainer?
Rainer: Okei. (Ponnistaa uudelleen.)
Sami: Vielä vähän. Tunnen jo painovoiman tarttuvan kirjahyllyyn päähän. Vielä vähän.
Rainer: Kuule. Nyt minä muistankin. Miehän puhuimme sinun painosta, eikö?
Sami: Niin, niin. Mutta oletko kiltti ja pudotat minut jo alas.
Rainer: Joo, joo. Mutta ...heeei! Äläs yritä karata. Mitä sinä söit jääkaapilta tänään?
Sami (yrittää heilua).
Rainer: Älä heilu. Voit tippua. Varo, minulta pettää ote milloin vain.
Sami: Päästä minut jo keräämään niitä lehtiäsi. Päästä.
Rainer: Ei, älä tee sitä. Kerro ensin miksi kävit jääkaapilla tänään? Mitä otit sieltä?
Sami: Sonninmulkkua. Päästä jo.
Rainer: EEEEEIHH!!!!!
(Sami putoaa kirjahyllyn kanssa.) (Sami huutaa pudotessaan.)
Rainer: HAhahahahhahahaha! (=naurua)
(Sami tömähtää maahan.)
– hiljaisuus –
Rainer: Tule takaisin.
– hiljaisuus –
Se oli minun muna. Minun piti tehdä siitä munakas. Ei sinun! Sami tule takaisin! Tule takaisin, niin otan sinulta itselleni illallismunakkaan.
Rainer (kiipeää ikkunanlaudalle): Samiiii! Se oli minun munakokkeli! (Vääntää itkua.) Minä tulen hakeen sen sinun munan omaan kokkeliin, illalliskokkeliin.
Rainer (hyppää alas): Täältä tullaaaaaaaaaaaaaaaaaaaan.......
– hiljaisuus –
– syvä hiljaisuus –
(Vain tuuli ulvoo hiljaista suruvirttään jossain.)
Kertoja: "Se on surullista. Niin. Kuinka veli voi olla Aabel toiselle veljelleen. Kyse voi olla niinkin pienestä asiasta kuin kuolleen isän, kaapinpuolikkaan omistajan, poika harrastaa naisia... kuinka minä sen sanoisin... pukeutumalla itse... sellaiseen kiltintapaiseen... naisen sellaiseen. Pyytää vain saunatakin vyötä ja löytääkin... naisen vaatteita. Kuinka elämä voikaan purra nilkkaan toista elämää.
Tiedättehän rakkaat kuulijat.................... se sattuu..............."