"Nuole, nuole tikkuni" [sarjakuva englanniksi]

Sää oli vielä sateinen ja kolea. Roskakuski hääri kärryineen kujan suulla. Pfeifer kiiruhti eteenpäin päässään leveälierinen hattu ja ympärilleen kiedottu nahkainen kaapu. Pikku-ukkoja hääri naisen ympärillä yrittäen saada tätä ilostumaan sateesta ja kylmyydestä huolimatta. Ei sen puoleen, Pfeifer kikatti hiljaa pikku-ukkojen kisailulle muutenkin. Hän viihtyi hyvin niiden seurassa.

Pfeiferin oli vaikeaa keskittyä väistelemään vesilammikoita, koska hänen huomionsa kiinitti pakostakin iloisiin, hijaisiin ja sulaviin pikku-ukkoihin, jotka kiihottivat toisiaan mitä hullunkurisimpiin temppuihin ja suorituksiin. Nainen ponnisti viime hetkellä suuren ja likaisen lammikon ylitse, mutta hän ei seurannut eteensä ja niinpä hän törmäsi suoraan roskakuskiin, joka oli parahikseen kantamassa suurta roskatynnyriä lavalle. He kaikki kolme kaatuivat siihen samaan lammikkoon roskatynnyrin suoltaessa sisälmyksiään heidän ylleen.

— Perkeleen perkeleen perkele, karski mies noitui noustessaan likomärkänä lammikosta, mutta ääni kellossa muuttui heti, kun hän huomasi kehen oli törmännyt:

— Voi anteeksi, nainen. Olempa mie rähmäkäpäläinen. Anteeksi kauheasti, hän pyyteli karistellen roskai naisesta, joka oli myös vääntäytynyt pois lammikosta.

Nainen kiroili myös mutta vain itsekseen. Miehelle hän sanoi:

— Anteeksi, syy kyllä oli mussa. Mä törmäsin, kun en kattonut eteen... Mä väistin tota lammikkoa...

Pikku-ukot aloittivat tanssinsa heidän ympärillään. Ne poimivat roskia, asettivat niitä hatuikseen tai heittelivät ympäriinsä. Nainen ja mies pyyhiskelivät toistensa vaatteista roskia.

Miehen käsi sukelsi vahingossa naisen kaavunraosta sisään ja se pysähtyi naisen paljalle rinnalle. Molemmat katsahtivat toisiinsa nopeasti. Mies irroitti häpeissään kätensä.

— Anteeksi, mie... hän sopersi ja kumartui takaisin maahankaatuineitten roskien puoleen ja alkoi noukkia niitä pönttöön. Miehen käteen tarttui märkä ja repaleinen miestenlehti.

— A-lakki! Pfeifer huudahti (ajatellen samalla, "Aarchak") niin, että mies työnsi hädissään lehden roskatynnyriin.

Nainen kumartui poimimaan maasta roskein joukosta lippalakin, jonka otsikossa oli suuri A-kirjain.

— Mistä sä tän löysit? hän tiedusteli roskakuskilta.

Miestä hävetti vielä äskeinen välikohtaus, eikä hän uskaltanut katsoa naista silmiin tätä puhutellessaan.

— Emmie tiä, mies vältteli keräillen maasta roskia.

— Mutta tämä oli tuossa roskatynnyrissä?

— Emmie tiä... näitä tynnyriä on tuola kujala enemänki...

Pfeifer ei kiinittänyt huomiotaan enää pikku-ukkoihin, jotka yhä tavoittelivat hänen suosiotaan ja huomiotaan. Hän katseli kujalle ja mietti, "Mä ostin sille tän lakin. Silloin... aikoja sitten...".

— Heei! Eikös tuo ollukki siitä kirkkopalon kuvasta! Siinähän oli just tuommonen lakki, roskakuski yhtäkkiä oivalsi suoristautuen koko pituuteensa.

— Ei, ei tämä... nainen vastasi ajatuksissaan. "Syntymäpäivälahjaksi...", hän ajatteli.

— Sitä siinä lehtijutussa perättiin. A-lippis!

Roskakuski ei voinut täysin nähdä, mikä kirjain lakin otsikossa oli.

— Ei, Pfeifer viimein vastasi ja piilotteli lakkia selkänsä taakse. — Ei se tämä ollu. Siinä oli selvä Ä-kirjain... Se A oli vain painovirhettä... Pfeifer katseli pikku-ukkojen temmellystä ja osoitteli niitä.

— Katso nyt nuitakin, hah, hah hah.

— Miekö ihan muistin... mies mutisi puoliksi itsekseen.

Pikku-ukot hyppäsivät kilvanpukinhyppyjä toistensa ylitse. Ne vain innostuivat, kun saivat naisen jälleen mukaansa. Ne riehaantuivat jopa niin, että yksi vei Pfeiferin selän taakse piilotellun A-lippiksen.

— Ei! Pfeifer huudahti epätoivoisena. — Ei saa viedä, se on mun! Hän lähti juoksemaan pikku-ukkojen perään.

Roskakuski jäi katsomaan haikeana katoavan ryhmän perään. Hän kaivoi sitten roskapöntöstä pornolehden esiin ja tunki sen taskuunsa.