"Kaverukset" [sarjakuva suomeksi]
Siinä he kävelivät pölyisellä teillä. Puuskittainen tuuli puhalsi toisinaan hiekkaa ja pölyä heitä päin ja samalla hulmutti tytön pitkiä hiuksia. Tyttä, joka oli töin tuskin puolet miehen mitasta, ei tuntunut välittävän vähääkään joka paikkaan tunkeutuvasta hiekasta. Hän juoksi ja tanssi iloisena pitkän miehen ympärillä ja kyseli tältä ympäröivästä luonnosta kaikkea mahdollista. Mies katsoi suoraan kulkusuuntaan ja vastasi tytön kysymyksiin lyhyesti, enempiä selittelemättä.
Kääpiö pysähtyi ja kyyristyi katselemaan tuulen riepottelemaa leppäkerttua, joka yritti panna tuulelle hanttiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Tyttö katsoi etenevää mestä, nousi ylös ja juoksi hänet kiinni. Kovasta tuulesta johtuen tyttö ei nähnyt leppäkertun lisäksi muita eläimiä.
Pian kaverukset tulivat niittyaukean laitaan. He poikkesivat tieltä aukealle niitylle. Kääpiö tanssi, jos mahdollista, vieläkin iloisemmin pehmeällä nurmella. Harmaankirjava pieni lintu pyrähti lentoon aivan heidän edestään hakaten siivillään kovassa tuulessa. Määrätietoisesti etenevä mies ei kiinittänyt mitenkään huomiota pikkulintuun, mutta tyttö juoksi lapsenomaisesti tämän perään kuin yrittäen ottaa kiinni. Tyttö pysähtyi katsomaan, kuinka lintu lensi nopeasti niityn poikki ja katosi sitä reunustavaan metsään.
Ennen kuin lintu oli kunnolla päässyt katoamaan metsän pimentoihin, kääpiön mielenkiinto oli kääntynyt jo uuteen ilmestykseen. Muutaman metrin päässä oli niittyyn isketty kaksimetrinen seiväs. Tyttö oli pian seipään luona ja kierteli sitä uteliaana. Hän tönäisi seivästä ja sai sen heilumaan hitaasti. Kääpiö tarttui seipääseen kaksin käsin ja veti sen voimakkailla käsivarsillaan irti tiukasta maasta.
Tyttö käänsi seipään vaakasuoraan ja punnitsi sitä asiantuntevasti. Leikkimielisen tytön kasvot vakavoituivat ja hän aikuistui silmissä. Asiantuntevan aikuisen naisen kulmat kurtistuivat hänen katsoessaan kädessään olevaa pitkää seivästä. Hän kuuli takaansa kaamean sotahuudon ja kääntyi ympäri väistäen samanaikaisesti ojossa olevat kädet. Kääpiö astui askeleen sivuun ja ohikiitävän miehen päästyä sopivalle etäisyydelle, hän heilautti pitkää asettaan. Ennen kuin pysähtynyt mies ehti kääntyä ympäri, hän tunsi sietämätöntä kipua niskassaan ja hän kaatui vatsalleen puolitajuttomana.
Kääpiö juoksi nopeasti makaavan miehen luo. Hän veti miehen selän paljaaksi, avasi metallisen luukun ja kiersi punaisen ja vihreän johdon yhteen. Hän sulki luukun, laski seipäänsä miehen viereen ja juoksi etäämmäksi. Tyttö jäi jännittyneenä odottamaan. Vastatuulesta huolimatta hän kuuli selvän rasahduksen ja sitten voimakas räjähdys heilautti makaavaa miestä ja metallinen luukku lensi kaaressa paikoiltaan. Tyttö kieriskeli maassa ja oli tikahtua nauruun. Viimein hän sai hillittyä itsensä ja meni miehen luo.
Mies nosti päätään ja käänsi sen tyttöä kohti. Avoin suu ei saanut sanaa ulos, joten pää vaipui hitaasti takaisin alas. "Sinä olet ilkeä", tyttö sanoi ja sylkäisi.
Vilkaisemattakaan seipääseen hän astui sen yli ja lähti iloisesti laulaen ja tanssien ylittämään niittyä.