Site Overlay

Minun Vaattojärveni

Vaattojärvi (Kuukle-kartta) sijottuu Laphiin, Kolarin kunthaan.

Vaattojärvessä on vajaat 200 asukasta, 80 asuttua ja 70 vapaa-ajan asuntoa.

Koulu: Vaattojärvessä oli iso koulu, johon tuli kaikki lähikylien lapset ala-asteele. Mie kävin siinä koko ala-asteen. Myöhemmin koulu purethiin homeongelman takia ja sen tilale rakennethiin 1994 pienempi koulu. Vuona 2018 koko koulutoiminta lopethiin Vaattojärvessä ja koululaiset yhistethiin syksystä Sieppijärven kouhluun.
Ent. posti: Kylälä on toiminu kolme kauppaa, apteekki, paari, posti, puuverstas ja elokuvateatteri. Nyt kaikki on lopetettu. Paari oli postin toisessa päässä. Paari on täyvvytty lopettaa jo 70-luvula. Posti/pankki loppu vasta sej jälkhiin kö mie oli muuttanut pois kotoa.
Eskon kauppa: Kylän viimeseksi kaupaksi jäi ns. alakauppa. Siinä oli vielä vuona 2018 kyläkauppa, mutta seki on lopetettu kannattamattomana. Ns. yläkauppa eli Torniojokilaakso oli postista mäki ylös, vähän ennen koulua. Matin Eevan kauppa oli postia vastapäätä. Siinä oli kans apteekki. Elokuvateatteri, joka vaihtu myöhemmin puuverstaaksi, oli koululta etheenpäin neljän tien pääristeyksessä.
Piirosen Pentti: Ajo ennen kylän kaikki taksiajot.
Rantapaviljonki: Rakennethiin vuona 1992. Mie olin jo silloin muuttanu poijjes kotoa. Isä oli rakentamassa sitä. Sielä piethään kesäsin tanssia vieläki. Se on lähikylitten ainoa lavatanssipaikka. Talvisaikhaan sielä oli pilkkikilpailuja, mutta niitten pitäminen on vissiin lopetettu, sano isä.
Neljä kantatillaa: Neljälä pellolaisela on ollu kalastusoikeus Vaattojärvessä vuona 1559. Pello on noin 56 kilometrin päässä Vaattojärvestä. Vaattojärven ensmäiset asukhaat ei tullu Pellosta, mutta net asuit Tuomaan talossa, Nivan talossa, Heikin tilala ja Alatalossa, kaikki 1700-luvun lopussa. Vanhin tila perustethin 10.5.1769. Äitin suku on Kylmämaa ja suvun ensmäinen asukas muutti Vaattojärvele 1843. Isän suku on Kestilästä Karppisten sukuhaaran Kerästen haara, Keränen-sukunimi tuli talonnimestä juuri Kestilässä.
Mäki: Meän perhe, Keräsen Jukka, Aira ja lapset, asuima ensin Mäessä. Mie olin kaikista nuorin siinä vaihheessa. Äiti sano, että kö mie oli pieni, minut löysi aina joko Haaviston, Hakalan tai Alapään hiekkalaatikoilta leikkimässä. Yksin.
Männistönpää: Isä rakensi omakotitalon äitin kotitilan, Välimaan (me kuttuima sitä Männistöksi) tontista lohkastuun hehtaarin plänthiin. Sen nimeksi tuli Koivula, ko siinä oli pihassa isoja kommeita koivuja. Se valmistu kuuskytluvun lopussa, ennen kö mie alotin koulun.

Pohjakartta: https://kartta.museoverkko.fi

Männistönpää

Kenttäoja: Koko kolmen talon ympäristö (Vienola/Männistö/Koivula) kuulu leikkipaikhaan. Kenttäoja oli yx niistä. Siinä meni joki tien alta ja joka kevät se tulvi yli. Sitte siihen asennethiin uuvvet rummut, joitten tarkotus oli saaha vesi virtaahmaan paremmin. Emmuista saathiinko sillä tulvat kokohnaan pojjes, mutta ainaki se autto. Meistä oli hauska piilotella rummuissa, ko auto meni yli. Se kumisi hauskasti.
Vienola: Vienolassa oli kaksi poikaa. Mie viihyin Untskin kaa eniten, vaikka se oli minua paljon vanhempi. Unto oli tullu issäänsä ja se teki paljon käsilhään, tuulimyllyjä, keinuja, kanootteja ja vaikka mitä. Se teki itte kitaroitaki. Siitä tuli myöhemmin sen ammatti.
Käpytie: Käpytie oli kaikista paras leikkipaikka. Se oli lyhyt tienpätkä vanhaa tietä Männistöön. Se oli lyhyt pätkä, mutta siitä ei ennään ajettu autola, ko tie oli oikastu vierestä. Siksi se oli meän leikkipaikka. Tiele puonheita käpyjä ei koskaan kerätty pois. Met saima käyttää niitä omissa leikeissä niin kö halusimma. Niitä oli tie täynä. Vieressä oli hiekkamonttu, joka kuulu samhaan leikkialuhheesseen. Hiekkamontussa oli kevhäälä pitkään syvä vesi. Se oli hauskaa. Vienolan ja Välimaan puolessa välissä oli maitolava., mihin tuothiin maitotonkat maitoautoa varten.
Välimaa eli Männistö: Tilan nimi oli Välimaa (perustettu vuonna 1894 ja Kylmämaan haltuun vuonna 1921), mutta me kuttuima sitä Männistöksi. Männistö oli mettäalue talon takana. Männistö oli minun äitin koti. Minun koti, Koivula, oli lohkastu Välimaan tontista. Männistössä oli kolme poikaa ja yx tyär.
Koivula eli minun koti: Pieni hehtaarin tontti. Alunperin talorakennus oli keltanen, mutta se maalathiin myöhemmin punaseksi. Isä rakensi siihen myöhemmin ulkopuojin, jonka etuosa oli tarkotettu polttopuile ja takaosa varastoksi. Sielä oli rääsyjä ja muuta kolpaa. Kesälä sielä pysty nukhuun. Takavarastossa oli myöhemmin iso pakastearkku. Ko isä vanheni niin, ettei voinu ennään asua yksin, se muutti Marjon tykö Porvoosseen. Koivula myythiin.
Ruohola eli Ruuhola: Meän naapurissa oli hylätty tila. Met sanoima sitä Ruuholaksi. Talo oli lahoamispisteessa oleva kummitustalo. Pihala oli kaivo, missä saatto olla keskelä kessää lunta pohjala.

Pohjakartta: https://kartta.museoverkko.fi

Print Friendly, PDF & Email
MuutaNet