Site Overlay

Vaattojärven kylähistoria 1.5

1. ASUTUS JA ASUMINEN

Pauli Kylmämaa

1.5. Vaattojärven rakennukset

1.5.1. Pihapiiri ennen tuhoa 1944

Pauli Kylmämaa

Ensimmäisten uudisraivaajien asunnot olivat savupirttejä. Paulaharju mainitsee kirjassaan Vanhaa Lappia ja Peräpohjolaa vuodelta 1922, että Keräjä-Greta on viimeksi asunut savupirtissä 1800-luvun alussa.

Muistitietojen mukaan 1900-luvun kahden puolen rakennetut asuin- ja ulkohuonerakennukset olivat kyIässä suunnilleen samantyylisiä yksikerroksisia hirsirakennuksia, kivijaloille rakennettuja ja pärekatoilla katettuja (liite 3 ja 4). Pirteissä olivat isot leivinuunit nurkassa ja perunakuoppa lattian alla. Useimmiten talossa oli porstua, mutta joihinkin taloihin tultiin pirttiin suoraan ulkoa. Vuosisadan vaihteesta lähtien alettiin tehdä porstuan etuhuoneeksi koristeellisia kuisteja.

Ei ollut monta taloa, joissa olisi ollut kaksi korsteenia. Jos oli useampi muuri, savukanavat oli muurattu välikaton päällä yhteen.

 

Elma Heikki

Ennen vanhaan oli varsinkin pienissä taloissa pula pitovaatteitten ja taloudessa tarvittavien astioitten pitopaikoista. Usein oli vain se yksi pirtti, johon piti kaikki mahduttaa. Ei ollut komeroita eikä kaappeja eikä edes kunnon huonekaluja. Jonkinlainen järjestys kuitenkin piti olla. Tavallisesti joka-aikasten vaatteitten paikka oli ovensuupuoli seinästä. Siinä oli puu- tai rautanauloja. Vauraimmissa paikoissa oli muutamia ostokoukku ja vaatehengarit olivat tuntemattomia. Jos talossa oli porstua, eristettiin sen loukkoon jonkinlainen komero eli kahveri, jossa saattoi pitää ylimäärästä kampetta leimomisvälineitä ja vaatteitakin.

Ulkohuonerakennukset taas olivat välittömässä läheisyydessä. Navetta, heinälato ja lammasläätti saman katon alla, joillaki oli vielä tallikin samassa rakennuksessa. Usein oli liiterirakennus vastapäätä joko pirttiä tahi navettaa. Siinä saattoi olla liiteri, rekihuone, kartanopuojit ja vieläpä talli päässä. Toisissa olivat liiterit hevosella läpi ajettavat. Nämä kartanorakennukset saattoivat olla jopa 15-20 m pitkiä.

Aitta kuului useimpiin kartanoihin (pihoihin) ja oli tärkeä viljan ja muun säilytystä varten. Ne oli tehty vähintään kaksikerroksisiksi, ilmaviksi, vähän etäämmälle pihasta. Alakerrassa olivat viljalaarit jauhojen ym. säilytykseen, yläkerta oli vaatteiden säilytyspaikka. Siellä usein nukuttiin kesän aikana.

Jonkin verran etäämpänä olivat sitten riihet, joissa vilja puitiin ja puhdistettiin. Toisiin riihiin oli tehty ladot olkia varten sekä erillinen huone riihimasiineja, niittokoneita, velttoja ym. varten. Monissa riihissä oli muurattu leivinuuni, jossa saattoi paistaa leipää.

Kaikkiin taloihin kuului myöskin sauna, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Sauna oli rakennettu myöskin vähän erilleen kartanosta palovaaran vuoksi. Entiset saunat olivat tilavia (sisällelämpiävät). Sinne sopi jopa tusinakin yhtäaikaa saunomaan.

Ulkokellari kuului kaikkiin taloihin. Se oli puoliksi maan alle tehty karjanviljan ja muun ruokatavaran säilytystiloiksi kesän aikana.

Ennen tuhoa näytti kylä aika harmaalta. Oli taloja, jotka eivät olleet maalia koskaan nähneet. Oli joitakin päärakennuksia, joita oli joskus punamullalla maalattu, kuitenkin ajan haalistamia. Ikkunapuitteet olivat enimmäkseen valkoiseksi maalattuja, pienimpääkin mökkiä myöten.

 

Pauli Kylmämaa

Pihanperän kulttuuria

Kylän historian alkuaikoina ja tälle vuosisadalle saakka ei läheskään joka talossa ollut käymälää puhumattakaan nykyaikaisista vesikloseteista. Useissa taloissa oli kuitenkin navetan ja ladon takana karkea joko hirsistä tai laudoista tehty käymälä, hyysikkä. Riippui vähän talon koosta, oliko istumareikiä yksi vai kaksi.

Yön aikaan ne hommat hoidettiin siten, että sisälle tuotiin kusiämpäri, lapsia varten oli potto eli potta. Sankoihin eivät ainakaan aikuiset tehneet isompaa tarvetta. Jos sellainen hätä tuli yöllä mentiin surutta joko hyysikkään tai missä sitä ei ollut, suoraan sontatunkion laitaan. Sama tehtiin päiväsaikaan. Nykyaikaisia hienoja papereita ei ollut. Otettiin pala sanomalehteä, mikäli sellaista oli, tarkoitukseen kävi myös ohut pahvi tai melkein mikä tahansa Tarvetta tehdessä paperi pehmitettiin kourissa, ettei pyyhittäisi ohutta ihoa rikki.

Naiset tekivät aika paljon niin, että kävivät päiväsaikaan navetassa ja tekivät kaikki tarpeena samaan paikkaan kuin lehmätkin siis looriin eli lantakouruun. On vain ihmettetemistä, mitä keinoja käyttivät huonokuntoiset, jotka eivät kyenneet kyykkimään. Miesten vedenheitto tapahtui aika yleisesti joko pirtin tai ehkä hieman kauempana olevien rakennusten nurkille. Saattoipa joku kusaista porraspäähänkin. Näky ei ollut kehuttava ja nykyisin sitä pidettäisiin kuvottavana.

Heikin Mooseksen aitta
Heikin Mooseksen aitta

Varsinainen vallankumous asiassa koettiin toisen maailmansodan jälkeen kun taloihin alettiin laittaa vesi- ja viemäröintijärjestelmiä. Silloin laitettiin hienot WC:t sisälle. Vaikea tosin oli, vanhoilla oppia, ette on se kumma ko parhaan kamarin vieressä oon hyysikkä. Kerrotaanpa, ehkä vitsinä, että joku oli erehtynyt luulemaan WC-allasta kaltioksi.

 

1.5.2. Vanhimmat säilyneet rakennukset

Heikin Mooseksen aitta

Tiettävästi kaikkein vanhin jäljellä oleva rakennus on vanha Heikin Mooseksen rakentama aitta. Seinään on kirveellä merkitty vuosiluku 1830. Aitta on ollut nykyisen Ranta-Heikin pihalla hyvin jyrkän mäen reunalla. Se on kolmikerroksinen. Siltä paikalta aitta on siirretty Vienolaan, jossa Arvi Vaattovaara on sitä kunnostanut, entistänyt, mutta laittanut siihen aivan uuttakin.

Heikin Mooseksen aitan traput.
Heikin Mooseksen aitan traput.

 

Heikin Mooseksen aitta. Seinässä aitan valmistumisvuosi.
Heikin Mooseksen aitta. Seinässä aitan valmistumisvuosi.
Siirtolan asuinrakennmis

Kylän eittämättä vanhin asuinrakennus on Hemmolan tilalla oleva Benjami Liikamaan vanha pirtti. Se on rakennettu päätyyn tehdyn merkinnän mukaan 1870. Alun perin siinä asui Seppä-Iisko perheineen Raution maalla. Hänen jälkeensä rakennuksen siirsi Raution Jussa Kallinjänkkään, paikka lienee sama jossa sodan jälkeen asui Kalle Kylmämaa. Tilan nimi on Käpylä. Kallijänkässä rakennus oli katon alla aina vuoteen 1938, jolloin Benjami osti sen ja siirsi nykyiselle paikalleen, nimeksi tuli Siirtola. Sekä päältä että sisältä katsoen rakennus näyttää edelleen hyväkuntoiselta. Talossa asutaan edelleen.

Seppä Iisakki Niva rakensi talon ja sen arvo oli perunkirjan mukaan vuonna 1913 400 mk. Myöhemmin se oli Juho Nivan hallussa ja siirrettiin Kallijänkkään. Siellä se oli 20 vuotta asumattomana. Benjam Liikamaa osti sen ja siirsi sen kotitilalleen, nimeksi tuli Siirtola. Rakennus on myöhemmin laudoitettu.
Seppä Iisakki Niva rakensi talon ja sen arvo oli perunkirjan mukaan vuonna 1913 400 mk. Myöhemmin se oli Juho Nivan hallussa ja siirrettiin Kallijänkkään. Siellä se oli 20 vuotta asumattomana. Benjam Liikamaa osti sen ja siirsi sen kotitilalleen, nimeksi tuli Siirtola. Rakennus on myöhemmin laudoitettu.
Männistön asuinrakennus

Talo on rakennettu 1910, kurkihirressä vuosiluku. Talo on peruskorjattu ja rakennettu uudelleen eri paikkaan samalla pihalla. Timo Männistö kertoo sen tapahtuneen 1952 ja kertoo samalla, että yksi talon päätyseinä on tehty kokonaan aiemmassa rakennuksessa olleista hirsistä. Kyseessä saattaa olla kaikkein vanhimpia asuintalossa olevia hirsiä. Samoin Timo kertoo, että heidän suoniityllään Lehonjänkälä on niittykämppä tehty kokonaan vanhan asuinrakennuksen hirsistä. Kuitenkaan sieltäkään ei ole voitu kunnolla hirsien ikään määritellä. Männistön talo on jäänyt autioksi sen jälkeen kun Yrjö kuoli ja Taimi muutti vanhainkotiin. Pojista Oiva on rakentanut oman talon lähistölle ja Timo kirkonkylään.

Lehdon asuinrakennus

Yksi vanhimmista asuinrakennuksista on Lehdon vanha talo. Se on rakennettu 1892 Kylmämaan liskon toimesta suunnilleen nykyisen Hentin talon paikkeille, josta se siirrettiin Lehtoon. Rakennuksessa on kaksi noin 7 x 7 m:n suuruista huonetta, pirtti ja tupa, toinen toisessa päässä rakennusta. Keskellä on etupuolella porstua, takapuolella keittiö, joka on ollut alun alkaen maitokamari. Kuitenkin niistä oli käytössä asuintarkoitukseen vain toinen pää, jossa asui Väinö perheineen. Keittiössä, jota kutsuttiin kamariksi, kasvatti Aarne-veli suurta perhettä. Kuvaavaa on, että kun talosta väki väheni oikein roimasti, laitettiin kylmillään oleva puolikin kuntoon, vaikkei sitä tarvittu juuri muuhun kuin vaatteiden säilytykseen. Ainakin se oli lämpimänä vain hyvin lyhyen aikaa.

Immolan riihi

Vuosisadan alkukymmenillä vaikutti tällä seudulla erikoinen kulkumies Iikka Valjus -nimeltään. Hän oli herrasmiesjätkä siinä mielessä, että pyrki aina käyttäytymään mallikelpoisesti ja esimerkiksi pukeutumisessa noudattamaan siisteyttä ja ennen kaikkea hyvää makua. Nahkakenkiin hänen täytyi aina saada narinaa, sen taidon osasivat vanhat suutarit. Iikka ei milloinkaan pitänyt paikkaisia vaatteita tai muuta sellaista. Hän teki toisinaan töitä taloissa ja niinpä hän sai rakentaa 1916 Immolan taloon riihen, vuosiluku päätyhirressä.

Riihi on varsin tyypillinen paikkakunnan rakentamismallin mukainen, erikoista vain se, että Iikka Valjus on ollut rakentajana ja että se on ainut riihi, joka on säilynyt tähän saakka. Riihi ei ole enää alkuperäisen näköinen, koska sitä on täytynyt muuttaa koneaikaan sopivaksi. Kuitenkin alkuperäiset mitat ja malli voidaan tunnistaa.

Riihen kokonaispituus noin 16 m, leveys noin 8 m. Päädyssä ylhäällä luukku, joka on peitetty pahvilla. Länsipuolen päässä pariovet yhteinen leveys ja korkeus 2 x 2 m. Pihanpuoleisella seinällä tavallinen ovi 80 x 200 cm tehty jälkeenpäin riihen tultua erilaiseen käyttöön. Sekä etu- että takaseinällä ovat asunnon ikkunan malliset ikkunat, joista toinen on ilmeisesti laitettu myöhemmin, sillä riihtä käytettiin hävityksen jälkeen asuntona.

Pääovesta sisään mennessä heti alussa on riihi eteinen, 3 x 8 m. Lattia on pohjoispuolelta maa- ja kivipohjainen 3 x 3 m alalta. Siinä on ollut aikanaan lämmityskiuas, jonka lämmössä on kuivattu puitavat viljat. Riihieteisen matala väliseinä oli poistettu, vain alin hirsikerta on jäljellä.

Varsinainen riihi on 7 x 8 m. Hyvä tiivis lattia, sen päällä on puinti sujunut, jyvät eivät päässeet lattian alle. Vesikatto on tehty jälkeenpäin peltistä. Siitä alaspäin on neljä vuolta, ihmeellisesti aika korkealla, niiden päälle ladottavien ulkujen päälle on sopinut vain vähän eloja kerrallaan kuivumaan. Puintivarstoja ja muita riihikalu ja ei ollut paikalla. Riihestä oviaukko mitoiltaan n. 100 x 120 cm johti riihilato on, jonne puidut oljet voitiin työntää.

Riihilato mitoiltaan on 6 x 8 m, ei lattiaa eikä mitään rakenteita. Pihanpuolen pariovet 2,5 x 2 m on tehty jälkeenpäin. Siinä säilytettiin koneita ja työkaluja.

Riihiladossa on vanha ryski eli puimakone. Se on peräisin vuodelta 1946 tai 47 ja sillä Kalle ja Einari Vettanen puivat niin kauan kuin kylässä puimakonetta tarvittiin. Hyvän kuvan vanhapoikaveljesten suhtautumisesta omaisuuteen antaa se, että ryski on peitetty niin kunnolla, ettei sitä voinut kuvata.

Rakennuksien siirtelyä

Ei ollut lainkaan harvinaista, että talossa poika mentyään naimisiin sahasi suuren talon poikki ja siirsi toisen pään tontille asumukseksi. Samoin saattoi olla paljon muita syitä miksi rakennuksia siirreltiin.

Entiseen Järvirovan Feekin paikkaan siirrettiin 1900-luvun alussa entinen Tuomaan pikkutupa pirtin jatkoksi.

Heikin Mooseksen pihapiiristä siirrettiin Luisan entinen tupa Ville Heikille navetaksi. Ei ollut arkkitehtuuri haitaksi, rakennukset soveltuivat tarvittaessa mitä moninaisempiin käyttötarkoituksiin.

Kalle Heikki taas naimisiin mentyään 1920-luvulla sahasi Heikin Mooseksen talon kahtiaja puolisko siirrettiin Nurmelaan.

Heikin Mooseksen aikainen niittykämppä. Se on siirretty Pasmajoen Pääkönsuvannosta Poikkijärvenjänkhään. Sisäseinässä on nimiä eri ajoilta. Nykyinen omistaja on Nante Heikki. Vanhin vuosiluku seinässä on vuodelta 1903.
Heikin Mooseksen aikainen niittykämppä. Se on siirretty Pasmajoen Pääkönsuvannosta Poikkijärvenjänkhään. Sisäseinässä on nimiä eri ajoilta. Nykyinen omistaja on Nante Heikki. Vanhin vuosiluku seinässä on vuodelta 1903.

Monet kruununtorpat perustettiin 1900-luvun alussa ja niinpä Männistön Kailan (Välimaan) pirtin päädyssä vuosiluku on 1905. Samoin Nivan Issin (Ruuholan lssi) talon päädyssä on sama luku. Talon jäädessä autioksi se on siirretty Hirvasjärvelle jonkinlaiseksi metsä- tai kalakämpäksi.

Kristo Kylmämaan talo siirrettiin Posiolle. Talon hirsinen liiteri sahattiin muista erilleen ja siirrettiin lähelle Huuko-pojan ladoksi ja sisälle tehtiin talli. Sen käytön loputtua Pauli Kylmämaa myi ladon Heikki Liikamaalle, joka rakensi siitä turvekattoisen kesämökin Venevaaran ja Karhakkalaen väliseen alankoon.

Tuomaan tilalle on siirretty Järvirovan Feekin navettarakennus merkinnän mukaan vuodelta 1911. Maria Liikamaa (Järvirova) peri sen ensimmläiseltä mieheltään Väinöltä. Navettaa ei poltettu sodan aikana.

Järvelästä on viety pirttirakennus Sieppijärvelle suojeluskuntataloksi. Siellä se oli Lepistön talon paikkeilla. Se tietenkin poltettiin saksalaisten toimesta. Samoin Järvelästä on siiretty riihi Sieppijärveen vuonna 1945 asunnoksi Aino Tikkaselle (Iivari).

Mäkiheikin tilalla Poikkijärvellä on vielä pystyssä niittykämppä, joka on rakennettu seinämerkinnän mukaan vuonna 1902 ja se on alunperin ollut Pasmajokivarressa Pääkönsuvannossa. Kooltaan se on noin 3 x 3 m ja on siihen muurattu takka. Kämpän vieressä on vielä tallella Rantaheikin saunanjäännökset. Sitä on siellä käytetty myös niittykämppänä.

Print Friendly, PDF & Email
MuutaNet