"Nuole, nuole tikkuni" [sarjakuva englanniksi]

Mies istui päivystyspöydän takana ja odotti. Sateista piha-aukiota oli ylittämässä nainen päässään leveälierinen hattu ja kädessään iso lyhty. Naisen ympärillä hääri ryhmä pikku-ukkoja; osa oli jopa kiivennyt hänen vaatteisiinsa. Nainen oli pikku-ukkojen lumoissa, mutta vilkutti miehelle. Mies vilkutti takaisin ja kiiruhti naista vastaan ovelle.

Yhtäkkiä pikku-ukot veivät naiselta lyhdyn ja kiiruhtivat pakoon. Nainen syöksyi pikku-ukkojen perään. Hänellä oli vähintään yhtä hauskaa kuin pikku-ukoillakin, vaikka ne eivät mitään ääntä päästäneetkään.

— Seis! Takaisin! Se on mun! nainen huusi niiden perään. Pikku-ukot ilakoivat naisen ulottumattomissa kiusaillen tätä lyhdyllä, joka kiersi pienissä käsissä. Nainen tiesi, ettei hän saisi millään lyhtyään takaisin, mutta hän liittyi pikku-ukkojen leikkiin vain leikin vuoksi.

Nainen pysähtyi hengästyneenä. Hänellä oli leveälierinen hattu kourassa, koska se ei pysynyt juostessa päässä.

— Heei! Ala tulla jo! Son jo vaihon aika! mies huusi naisen jälkeen. Nainen katseli hetken, kuinka pikku-ukot kuin uivat sulavin ja alastomin vartaloin rankkasateessa kisaillen keskenään ihmeellisellä valolla, kääntyi sitten ja asteli takaisin päivystystä kohti itsekseen naureskellen.

— Mitä sie ennään... nuitten kans, mustasukkainen, hieman ikääntyvä mies torui naista. Hän lisäsi vielä kuin itseään tarjoten: — Hankkisit jo ittelesti sopivan... miehen.

Nainen vilkaisi ymmärtäväisesti miestä hymyn katoamatta huulilta ja totesi: — Onkse nyt niin hirveetä, jos nuo ei teistä — miehistä välitä... Ja lisäsi vielä kuin ohimennen: — "Nefer-Nefer".

Mies ilostui suuresti naisen käyttämästä lellittelynimestä. Naisen väistäessä miehen ohitse sisään, pitkää märkää tukkaansa heilauttaen, mies lisäsi puoliääneen: — Pariloita net pitäs...

— Kuule, älä sä yhtään yritä pilata mun... nainen aloitti vihaisesti miestä osotellen, mutta keskeytti ja jatkoi: — Äh, alahan jo laputtaa.

Mies otti ja pukeutui. Hän pysähtyi ovenkahvalle ja ajatteli itsekseen, "Muikku".

— "Nefer-Nefer", nainen hihkaisi miehen perään.

— Nii?

— Muikku, nainen sanoi tälle aselevon merkiksi.

— Muikku, mies totesi ja katosi kaulus pystössä ulos sateeseen.

Nainen katseli miehen poistumista, ja vilkuttaessaan tälle hyvästejä ajatteli, "Mitä säkin tiedät mun yksityiselämästä."

Miehen mentyä hän avasi päiväkirjan, jossa luki:

23:00 Pedro päivystää
01:22 Rahtuassa sairastapaus

23.11. sunnuntai

07:00 Eco päivystääpi
06:30 robotti hälytti (666, kirkko)
07:50 robotti hälytti (666, kirkko taasen!)
15:00 Pentin päivystää
15:12 robotti hälytti (371, jätepumppaamo)
15:13 huonon sään valmiustila
23:00 Pedro päivystää
ei mitään hätää

24.11. maanantai

07:00 Eco päivystääpi
10:01 palotarkastaja kävi
13:01 robi (1731, kattilahuone)
15:00 Pentin päivystää
20:57 kissa puussa jäässä

Pentin oli näköjään kirjoittanut valmiiksi naisenkin osuuden, sillä päiväkirja jatkui:

23:00 Pfeifer tulee päivystään

Pfeifer otti kynän ja kirjoitti "15:00 Pentin päivystää" -riville ("Nefer-Nefer").

Hiuksista putosi yksi vesitippa päiväkirjalle. Se sattui juuri 24.11. klo 7:50 -kohdalle niin, että lukusarja 666 suureni silminnätävästi.

Pfeifer tökkäsi vesitippaa ja totesi itsekseen:

— Mä tiedän kuka sen teki...

Nainen sulki kirjan, kuivasi hiuksiaan ja paneutui päivystyshuoneen sohvalle, jossa oli tyyny. Hän käänsi päivystyspöydälle selkänsä.