"Nuole, nuole tikkuni" [sarjakuva englanniksi]

Pöydällä lojui lyijykynähahmotelmia. Niissä oli kuvattuna liekkejä, palavia taloja, torneja ja savua.

Suuri-ikkunaisessa ateljeessa oli vain kaksi ihmistä, mies ja nainen. Mies oli aivan paniikin partaalla.

— Rakkaani, olen mennyttä. Ne paskiaiset varastivat tauluni.

— Minkä taulun? nainen sopersi sen kummemmin ajattelematta, mitä mies puhui. Hän oli keskittynyt vain mieheen, jota hän katseli viettelevästi.

— Tämän taulun... ootahan... mies vastasi kääntyen luonnostensa puoleen. — Se piirros, johon olin piirtänyt tornipalon...

— Tornin? nainen kujersi vieden kätensä tämän korvan taakse ja hiuksiin. Hän puhalsi miehen korvaan.

— Tässä! Tämän piirroksen ne veivät! Mies osoitteli paperilappusta, johon oli töherrelty suttuisia viivoja; paperiin oli hahmoteltu tornimainen rakennelma, joka oli liekkien vallassa.

— Mitä tornista? nainen puhui painautuen lähemmäksi miestä.

— Tällainen piirros on kadonnut. Minä tein sen sinä samana yönä kuin SE tapahtui. Nyt se kuva on kadonnut, ja ne varmasti luulevat, että minä tein sen...

— Ei ne mitään luule, nainen helli miestä yrittäen suudella.

— Lopeta nainen! Etkö sinä ymmärrä, että minun on paettava!

— Sä olet hupsu. Tule mennään. Jätä jo ne piirrokset.

Nainen tarttui miestä kädestä ja lähti viemään tätä kohti ovea, mutta mies riistäytyi otteesta. Hän jäi seisomaan, mutta seurasi sitten naisen perässä. Miehellä oli yhä luonnos kädessään.

— Minun on jätettävä työni ja ateljeeni ja poistuttava maasta.

Nainen johdatti miehen ohi pienen huoneen ovelle, missä mies pysäytti tämän.

— Tiedän mistä saa väärennettyjä papereita! hän toitotti innoissaan, mutta jatkoi vähemmän iloisesti: — ...mutta se maksaa...

— ...ja siihen sä saat rahat näyttelystäsi. Tule tänne, nainen yritti, mutta mies pysyi itsepintaisesti paikoillaan.

— On kyse minun elämästä! Minun on tehtävä minulle jotain. Ne tulevat ja vievät...

— Eivät vie, nainen keskeytti. — Mä oon sun ja niiden välissä.

Mies pudotti luonnoksen kädestään naisen vetäessä tätä mukanaan makuuhuoneeseen. Hän kellisti miehen alleen.

— Minä... mies aloitti, mutta hänet tukahdutettiin tulisella suudelmalla.

— Sä et tee tänään muuta kuin yhden asian, nainen kujersi napittaessaan miehen paidannappeja.

Ulkona ulvoi myrsky ja vesisade. Ikkunalasiin oli liimaantuneet pienen pojan märät kasvot; hän katseli sisään.