"Nuole, nuole tikkuni" [sarjakuva englanniksi]
Pienessä ja ahtaassa osto- ja myyntiliikkeessä oli tunkkaista ja ulkona valuvasta sateesta huolimatta kuumaa. Myyjä, ylipainoinen rullatuolilla liikkuva vanhus seurasi surullisilla silmillään liikkeen ainoaa asiakasta. Mies kuljetti sormeaan kirjojen selkämyksillä lukien niiden nimiä. Mies pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Hänen sormensa pysähtyi pehmytkantisen, isokokoisen kirjan kohdalle. Kirjan selkämyksessä luki: Women in the World of Robert Crumb. Hän otti kirjan katsomatta sen sisältöä.
Mies asteli tiskille, näytti kirjaa ja ojensi setelin. Vanhus iski summan kassakoneeseen.
— Yheksän kymppiä, hän totesi kuivasti.
Vanhus otti ojennetun rahan ja antoi miehelle toisen vastaan.
— Kits, mies vastasi lyhyesti, sulloi kirjan nopeasti takkinsa sisään, silmäsi näyteikkunaan liimaantuneita lapsenkasvoja ja poistui liikkeestä.
Vanhus kiiruhti miehen perässä ovelle. Pieni poika näyteikkunan takanaa oli jo pyrkimässä sisään.
— Päästä! Äiti sano... pieni poika yritti.
— En ole kiinostunut äitisi puheista, vanhus vastasi ja työnsi pojan tylysti ulos, sulki oven ja lukitsi sen. Pieni poika jäi itkien sateeseen. Vanhus käänsi ikkunassa roikkuvan lappusen ympäri. Siinä luki sisäänpäin, "auki".
Vanhus rullasi kärsivällisesti likkeen takaosaan ja siellä paksujen verhojen taakse. Verhojen takaa paljastui vieläkin pienempi ja ahtaampi huoneentapainen, jossa vanhus saattoi ruokailla ja suorittaa välttämättömimmät toimet liikkeensä ylläpitämiseksi. Nyt pikku sopessa oli vieras. Nainen istui lehtiä täynnä olevalla kirjoituspöydällä kärsimättömänä. Huoneen ikkuna oli avoinna.
— Ikkuna kiinni! Eikö riitä, että seinilläkin on silmät ja korvat! vanhus kivahti naiselle.
— Tällähän seisoo ilma... nainen yritti ikkunaa sulkiessaan.
— No, missä se on? vanhus tiuskasi uudelleen.
— Oota kun saan tämän ikkunan kiini...
— Nosta sitä vähän, vanhus ärähti. — Vielä... noin.
— Ja piirustus?
Nainen laskeutui takaisin pöydänkulmalle nostaen pöydältä lukemattomien lehtien ja papereiden sekä kahvinkeittimen joukosta suurikokoisen kansionsa. Hän avasi sen nopeasti ja ojensi vanhukselle.
— Tässä.
— Hmmm... vanhus vastasi tutkiessaan piirrosta.
— Tämähän on lähes samanlainen kuin se "mikkihiirille" piirretty...
— Anteeksi? nainen äimisteli vanhuksen kielenkäyttöä.
— Virkavallalle, tyhmä. Joku hullu sarjakuvapiirtäjä asui siinä kirkkoa vastapäätä...
— Ai niin, se, nainen vastasi.
— Tätä siis pitäisi hieman retusoida?
— Äläkä unoha A:ta...
— En tietenkään, vanhus murahti. — Ahteri etemmäksi!
— Anteeksi, nainen nolostui ja nousi pöydänkulmalta tipauttaen samalla lattialle iltapäivälehden. Lehden etusivulla oli pieni uutispätkä:
Ryöstömurhako?
Rahtualainen pariskunta joutui viime yönä kello kahdentoista ja yhden välisenä aikana törkeän ryöstön ja väkivallanteon kohteeksi. Ryöstäjät, kaksi karskia miestä, pahoinpitelivät alakertaan kiiruhtaneen naisihmisen henkihieveriin. Nainen makaa tällä hetkellä teho-osastolla tajuttomana. Naisen rullatuolilla liikkuva puoliso suoritti hälytyksen.
Epävirallisten tietojen mukaan ryöstösaalis oli epätavallisen suuri.
Ryöstömurhako?
Viime yönä tapahtui törkeä ryöstö vuorokauden vaihteen aikaan.
Viime yönä kello kahdentoista ja yhden välillä tapahtui törkeä ryöstö paikalliseen osto- ja myyntiliikkeeseen. Rahtualainen Petra Rytöhonka makaa tällä hetkellä teho-osastolla tajuttomana viime yönä kello kahden toista ja yhden aikaan tapahtuneen ryöstön johdosta. Hänen miehensä heräsi alakerrasta kuuluneeseen meteliin ja suoritti hälytyksen. Petran puoliso joutuu käyttämään liikkumiseen rullatuolia.