"Nuole, nuole tikkuni" [sarjakuva englanniksi]

Pieni poika seisoi hurjana tapelleen näköisenä lippalakki toisessa kädessään katsellen, kuinka ryhmä pikku-ukkoja ui sateessa poispäin. Voitonriemuisena hän tanssi molemmat kädet päänsä päällä, työntäen sitten lippalakkinsa syvälle päähänsä hän lähti astelemaan tietään. lippalakissa oli suuri A-kirjain.

Kujalta kuului meteliä ja elävää valoa. Kuja oli kapea ja sen suulla oli joitain roskapönttöjä. Poikanen lähestyi varovasti kujan päätä.

Kaksi suurta ja karvaista miestä istui nuotion ääressä. Nuotio valitti sateesta, mutta paloi kuitenkin. Pieni poika lähestyi yhä miehiä. Lähemmäksi päästyään hän kuuli heidän juopuneita juttujaan ja äänekkäitä naurunrähäköitä.

— Kahesti, kahesti, toinen jankutti.

Naurusta ei voinut tulla loppua. Paksupartainen mies tunki suuhunsa suuria lihapaloja ja köhi, kun ne tarrautuivat hänen kurkkuunsa.

— Yritettiin niin, ja toisela kerrala onnistuttiin.

Partamies oli repiä leukaperänsä nauraessaan ja yrittäessään samalla syödä maittavaa, nuotiossa käristettyä lihaansa.

— Oliko-oliko si-sielä sisälä... hän yritti änkyttää, mutta toinen keskeytti tämän ylimalkaisella kädenviittauksella.

— Kaippa sielä oli... hän nauroi mukana pystymättä jatkamaan, mutta sai sitten sanottua: — ...silloin toi-toisela kerrala, hah, hah, meinaan...

Molemmat tunkivat lihapalojan naurun lomassa suihinsa.

— Ko-ko-ko-koko seurakunta paikalla... (kupeita repivää naurua)

— Kirkosta tuli kre-krematorio, hah, hah, hornan kattila... (molemmat hihittivät henkihieverissä)

Risupartainen mies heitti kädessään olleen rasvaa tirisevän lihapalanlopun maahan ja sukelsi edessään olleeseen laukkuun.

— ...Ja näilä sais vaikka uuvven kirkon! mustapartainen mies hohotti kiskoen laukun sisältä molempiin kouriinsa tukut rahaa.

— Mitä perkelettä? hänen kaverinsa yhtäkkiä huudahti kesken kaurukohtauksen. Hän osoitti kujan suullepäin. — Joku tulee... Rahat! Äkkiä!

Paksupartainen mies murahti vain: — Mitäh? ja kääntyi hölmistyneenä kaverinsa osoittamaan suuntaan, missä pikku poika otti jalkansa alleen ja lähti viilettään pakoon taakseen katsomatta. Pojan A-lippis putosi hänen päästään. Mustapartainen mies näki vilahdukselta A-lakin.

— Ei... eijeijei... hän vaikeroi.

— Äsh, pikku-ukkoja kait... partamiehen kaveri viimein totesi. Hän seisoi katselleen vihaisena pikku pojan perään.

— Eei... Aarchak... mustapartainen mies valitti. Hän syöksyi ylös sokein silmin näkemättä pikku poikaa ja olisi kiivennyt seinille, ellei hänen kaverinsa olisi tullut hätiin.

— Ne tulee! Menkää pois! Ei Aarchak ollu minun!

— Hei, älä nyt! S'oli vain pikku-ukko! Rauhoitu, hyvä mies! hänen kaverinsa yritti tyynnytellä.

— Ei... ei... ei ollu minun... ei ollu minun...

— Vain pikku-ukko! kaveri tolkutti.

Vähitellen mustapartainen mies tointui ja palasi maantasalle.

— Pikku-ukko? hän kysyi vielä tyrmistyneenä kohtauksesta. Hän selvitti päätään. — Huh, painajainen... siitä se johtu...