[Liuska 2]
[1.1.1980]

Oli päästävä ulos

Gloria oli tavalliseen tapaansa ulkoiluttamassa Sharaa. Söin tavallisen aamiaisen ja ryhdyin aamuaskareisiini. Kun Sharaa ja Gloriaa ei alkanut kuulua, lähdin Cheryllin luo. Pieni pahoinvointiaalto käväisi astuessani ulos asunnostamme. En juuri kiinittänyt siihen mitään huomiota, joten unohdin sen pian.

Cheryllin luona sain uuden pahoinvointikohtauksen. Tällä kertaa se oli voimakkaampi ja olin menettää tajuntani.

– Bob! Mikä sinun on? Cheryll huudahti. – Oletko sairas?

Olin vaipumaisillani lattialle, kun tajuntani palasi ja jäykistyin. Nousin. Päässäni soi hypnosinen käsky: Oli päästävä pois.

– Minun on päästävä pois, mutisin itsekseni.

– Sinä olet sairas. Et voi lähteä. Asetu makuulle siihen.

– Minun on päästävä ulos, mutisin hammasta purren ja töytäisin hänet sivuun.

Tuo ei ollut yhtään hänen tapaistaan, Cheryll ajatteli, nyt on jotain vialla. Cheryll kiskaisi puhelimensa vyöltään ja kutsui Gloriaa:

– Gloria! Tule nopeasti avukseni. Robertilla on jotain vialla. Hän mumisi jotain, että hänen on päästävä ulos. Hän suunnistaa Pelastuksen itäosiin aluksensa varikollepäin.

• • •

Gloria saapui varikolleni vähän ennen minua. Hän asettui eteeni niin, etten pääsisi ohi.

– Siirry syrjään. En tahdo käyttää voimakeinoja.

– Olet sairas... En voi päästää sinua mihinkään... Sinut täytyy tutkia... Et ole normaali.

– Minähän varoitin, vastasin ja väisitin minua kohti ojennetut kädet. Gloria on hyvin nopea, mutta sain jostain maagista voimaa ja ketteryyttä. Heitin yllättyneen Glorian yksinkertaisella judo-heitolla sivukadulle.

Cheryll oli soittanut varikkoni vartojoille ja he pysäyttivät minun aseilla osoittaen.

– Bob, älä tee mitään, sillä emme halua käyttää näitä.

Vaikka olin ainakin viiden metrin päässä heistä, he eivät ehtineet tehdä mitään, kun salamannopeasti tainnutin ensimmäisen nopealla karate-iskulla samalla vetäisten aseeni kotelosta nopeammin kuin koskaan. Mieleni oli ollut aivan tyhjä, hypnotista käskyä lukuunottamatta, mieleeni nousi yhtäkkiä tapahtuma Maasta.

Olin juuri kokeilemassa kehitettyjä pillereitä, jotka nopeuttaisivat ihmisen toimintoja ja liikkeitä. Minulle lavastettiin ryöstä, jossa oli osallisena kuusi aseistautunutta ryöstäjää. Kaikki tähtäsivät minua, kun nopeasti hyppäsin syrjään ja tainnutin ensimmäisen aseeni perällä, seuraavan tainnutin nopealla potkulla ja seuraavaan ammuin ainoan tainnutuspiikkini. Puolet vielä jäljellä.

Niistä ensimmäisen tainnutin hyppäämällä ilmaan hänen yli samalla pudottaen aseeni hänen päähän. Lentoni päättyi erään ryöstäjän palleaan. Viimeisen ammuin erään rosvon aseella, jossa olikin oikea panos. Hän kaatui maahan karjaisten liian aidosti näytelläkseen. Tämä rosvoksi naamioitu henkilö kuoli heti, mutta tätä tapausta en ole saanut mielestäni.

En tahtonut toistaa tapausta, joten tyydyin lyömään sillä lähimmän vartijan aseen irti kädestä ja tainnutin hänet kivuttomalla kosketuksella. Toisille kävi samoin. Valitettavasti Gloria yritti turhaan hyökkäystä ja sai saman kohtalon.

• • •

Viimein pääsin alukseeni ja nousin lentoon. Lennettyäni tarpeeksi kauas edessäni aukesi pimeys kuin verho ja "verhon" takaa sukelsi esiin puolen kuun kokoinen planeetta. Laskeuduin sille. Vieressäni oli kummannäköinen alus, josta tuli ulos ohut käytävä ja joka kiinnittyi alukseni oviaukkoon. Astuin vieraaseen alukseen. Käytävä hävisi savuna tyhjyyteen.

Aluksen sisällä ei ollut muuta kuin minulle hiukan suuri istuin. Istuuduin siihen ja alus lähti liikkeelle. Se lähti niin kevyesti, etten olisi tiennyt sitä, ellei Pelastus olisi ollut näköpiirissäni.

Perääni lähetetty partio pysähtyi kauhuissaan näkemään lähtöäni. Alus, jossa olin, nousi ilmaan. Planeetta ja oma alukseni hävisivät takaisin pimeyteen. Vieras alus sinkoutui,

[Liuska 4]

Pelastus, liuska 3

Oli päästävä ulos