[Liuska 4]
[3.2., 13.6.1980]

"Seireeni"

Herättyäni kertasin mielessäni viime päivien tapahtumat – vai olivatko ne tapahtuneet viikko sitten (?)... sitä en tiennyt enkä tiedä vielä tänäkään päivänä. Avasin silmäni hyvin varovasti. Hämmästyksekseni näin silmissäni vain puhtaan punaista. Suljin silmät ihmeissäni. Avasin silmäni uudelleen. Nyt paljon rohkeammin. Sama toistui. Huomasin myös "leijuvani ilmassa". Minusta tuntui kuin leijuisin tyhjän päällä, mutta vaistoni oli toista mieltä.

Päätin ratkaista ristiriitaiset tunteeni. Haparoin käsin ja jaloin jotain kovaa pintaa. Sitä ei oikein tahtonut löytyä, joten taisin vähän hermostua. Hermostuminen taisi auttaa, sillä jysähdin kuin tiiliskivi maahan – tai ainakin johonkin konkreettiseen, mikä se sitten olikin.

Nousin yös ja huomasin seisovani puhtaan punaisessa suurehkossa huoneessa. Sen, minulle liian suuret, huonekalut olivat mestarillisia taideteoksia. Mutta ensin minua kiinnosti, mistä minä tipahdin. Tipahdus ei ollut pitkä, joten putosin metrin puolentoista korkeudesta. Näin miettien käännyin ympäri.

Sänky!? Se oli aavemaisen sininen, vaalean sininen. Kosketin sitä varovasti etusormellani. Se painui sormeni alla niin tarkoin matkein liikkettäni, etten voinut tunte sitä edes herkillä tuntoaisteillani! Sänky oli minulle liian pitkä, mutta Glorialle se olisi varmaan sopinut paremmin. Se oli mitoitettu reilusti yli kahden metrin mittaisille. Kokeilin uudelleen sen untuvan pehmeää syleilyä.

Nousin, tällä kertaa se sujui hieman paremmin. Tipahdin kontilleni, enkä rähmälleen kasvoilleni kuten viimeksi, ensimmäisellä kerralla. Tarkastelin sänkyä hieman tarkemmin. Sen sivut oli koristeltu ihmeellisin kuvioin. Ne olivat kuin abstrakteja taideteoksia, mutta olisin voinut vaikka vannoa, että ne liikkuivat hitaasti kuin kuu radallaan, mutta niin nopeasti, että silmä erotti niiden liikkeet juuri ja juuri.

Kun tarkastelin muitakin huonekaluja niin, sain selville, että lähes poikkeuksetta, kaikki oli tehty siitä samasta aavemaisen vaalean sinisestä kankaasta.

Kangas oli jonkinlainen läpikuultavan ja läpinäkyvän sekamuoto. Kaikki muut paitsi eräs korkea huonekalu olivat koristeltu tällä "elävällä abstraktilla". Se korkea huonekalu oli alta kärjellä seisova kartio,jonka päällä oli toinen samanlainen kartio, jonka kärki oli katkaistu. Tätä huonekalua ympäröi neljä tuolia, joten päättelin sen vastaavan jotain pöydäntapaista esinettä.

Pöydäntapainen esine oli tehty jostain kovasta, hyvin tumman sinisestä esineestä. Tuolien kohdalla oli kuitenkin määrätyn kokoinen aavemaisen vaalean sininen alue, ylemmässä kartiossa. Mikäli se toimii pöytänä, varmistaa se sitä seikkaa, että huoneeni omistajan on oltava reilusti yli kaksimetrinen – ehkä kaksi kolmekymmentä senttiä yli, sillä se sopii juuri sen kokoisille (kartioiden yhtymäkohta olisi, juuri sen mittaisen istuessa tuolissa, hänen vyötäröäänsä hieman ylempänä).

Asetelin seinän viereen. Seinä oli myös läpikuultavan ja läpinäkyvän sekamuotoa, mutta puhtaan punainen. Avautuva maisema oli aivan autio. Vain... Aivan kuin joku olisi tuijottanut minua selkään. Käännyin hitaasti kantapäilläni ja ehdin parahikseni huomata huoneen toisessa päässä lattianrajassa vilahtavan jonkin mustan...

– Seis! Takais... mitäh? Olin luullut jo tottuneeni yllätysten ryöppyyn, mutta tämä oli jo liikaa. Ajatukset kylläkin olivat normaalia englantia, mutta puheeni kuin... kuin karheaa seireenien laulua?!

En juuri ehtinyt ääntäni ihmetellä, kun "lattian sisästä" nousi vilahdukselta näkemäni... nainen. Hän oli kuin seireeni. Hän oli kuin hedelmällisyyden jumalatar.

Hänellä oli pronssin värinen iho. Vyötärölle ulottuva tukka oli sysimusta. Pituutta hänellä oli peräti kaksi ja kaksikymmentä. Jalassaan hänellä oli tumman siniset lähes mustat kengät – myöhemmin sain tietää, että varpaat ovat heidän ainoat häpeäpilkut, joten jo syntyessään heille asetetaan kengät, jotka joustavat kasvaessa, eikä niitä riisuta koskaan. Sormia heillä on ainoastaan neljä – keskisormi puuttuu. Syntyessään heillä ei ole kynsiä ollenkaan, mutta varttuessaan ne ilmestyvät ja kymmenen vuoden kuluttua kynnet ovat normaalimittaiset ja kasvu loppuu.

[Cont]

Pelastus, liuska 5

"Seireeni"