Pelastus, loppukaneetti

[Liuskat 6–15]
[24.10.2006]

No huh, huh, sanon minä. Aikamoista skeidaa sitä on tullut suollettua. Ja niiden lapsusten määrä!

Mutta teille, jotka olette jaksaneet kahlaa koko käsikirjoituksen – tai ainakin sen, mitä siitä on jäljellä – läpi, kerrottakoon, mistä tässä kaikessa on kyse:

Sain ajatuksen joskus 1979 kirjoittaa oman kirjan. Kirja on tietysti syntynyt Edgar Rice Burroughsin Mars-sarjan innoittamana. Käsikirjoituksen alku on onnetonta kehitelmää ja juuri siksi se jäikin kesken. Mutta itse idea on ylöskirjaamisen arvoinen.

Käsikirjoituksen lisukalla viisi on joitain lyijykynämerkintöjä: Ludlum, Zao + peukalo ja laiskan käsikirjoittajan ohje itselleen: tärkeimmät tapahtumat ranskal. viivoin!!! Ensimmäistäkään ranskalaista viivaa ei ole tullut vedettyä tätä ennen. Jos tätä sivuston osaa nyt voi kutsua "ranskalaisiksi viivoiksi".

Ludlum (isäni luki tuolloin mm. Robert Ludlumin kirjoja, siitä nimi) on planeetta, jonne sankarimme saapuu. Zao ja peukalo ylöspäin heidän tapansa tervehtiä kohdatessa. En halunnut kopioida miekka ja magia -osastoa ja valitsin taisteluvälineiksi ruoskat! Kaikilla sotureilla on ruoskan lisäksi noin ruokalautasen kokoinen kilpi suojana. Niin ja kaikki rakennukset ovat kytevien hiilikasojen näköisiä – siksi huoneet olivat sisältä "puhtaan punaiset". Ja muistan vielä, että eläimillä oli etujalat pidemmät kuin takajalat. Jalkojen määräkin oli lukuisampi, muistaakseni etujalkoja enemmän kuin takajalkoja (3+2?). He käyttivät ratsuinaan "masoja", joilla on erikoisuutenaan sarvi keskellä päätä (vrt. yksisarvinen).

Mutta sitten se häikäisevän tärkeä juoni: Ludlum-planetalla asuu vain parhaassa iässä olevia naisia (mikä maskuliininen unelma – tarinassa kaikki naiset ovat alastomia, ei miehiä eikä lapsia häiritsemässä). Kun naiset tulevat tietyyn ikään, heidän tulee poistua planeetan pinnalta "viimeiselle matkalleen" (vrt. Barsoomin Dor-laakso). Keski-ikäiset naiset siis poistuvat planeetan pinnalta. Luolassa matkalla maan uumeniin heidät makaa mies tai miehet. Tätä jatkuu, kunnes nainen tulee raskaaksi. Sen jälkeen nainen synnyttää lapsen ja maan uumenissa asuvat miehet ottavat lapsen huostaansa. Yksin jäänyt nainen koteloituu ja kotelosta kuoriutuu... mies! Miehet siis asuvat ikänsä maan alla hoivaamassa lapsia ja he ovat itse asiassa entisiä naisia! Kun lapset varttuvat tarpeeksi isoiksi, heidät päästetään takaisin maan pinnalle ja kiertokulku voi alkaa alusta (maan pinnalla asuvat naiset eivät tietenkään ole tietoisia tästä kiertokulusta).

Älkää kysykö enää, mikä oli se pelastaja ja sankarirooli, jota olin suunnitellut päähenkilölle... Ehkä hän tuli planeetalle paljastaakseen kiertokulun salaisuuden (vrt. Barsoom!). En muista. Todennäköisesti en ollut ajatellut koko tarinaa niin pitkälle.

Summa summarum