Vaattojärven kylähistoria 2

2. VÄESTÖ

Pentti Jaako

 

2.1. Väestökehitys 1810-1990 – kylän kasvua ja taantumista

Esityksen pohjana on liite 6. Asukasluvut laskivat Tornionlaakson alaosan seurakunnissa 1830-luvulla, mutta Vaattojärvessä ja koko Kolarissa asukasmäärä nousi selvästi. Kymmenluvun ankarat katovuodet eivät siis täällä olleet yhtä ankaria kuin alempana. Ilmeisesti monipuolisempi elinkeinorakenne (metsän, veden ja karjan vilja) oli ollut pelastuksena. Vaattojärven asukasluku kasvoi erityisen paljon 1840-luvulla, kasvuprosentti oli 71 ja koko Kolarissakin 44, joka on sekin vielä paljon.

Seuraava vuosikymmen, 1850-luku, koetteli Vaattojärveä enemmän kuin Kolaria yleensä. Sillä vuosikymmenellä olivat erityisesti 1856 ja 1857 katovuosia. Kymmenvuotiskauden kasvuprosentti oli Vaattojärvessä vain 8, Kolarissa yleensä 23. Ilmeisesti Vaattojärven nuoret talot eivät olleet vielä ehtineet tarpeeksi vaurastua kohtaamaan kovia aikoja.

Vuonna 1856 koko Kolarissa lasketaan olleen 776 asukasta. Niistä Sieppijärven maarekisterikylässä asui 310, Vaattojärvessä 71, Kolarissa 239 ja Kurtakossa 156. Huomataan, että jo siinä vaiheessa Sieppijärvi-Vaattojärvi oli jo lähes yhtä suuri (381) kuin Kolari-Kurtakka (395).

Seuraava vuosikymmen, 1860-luku, muistetaan koko Suomessa ankarista nälkävuosistaan. Kolarissa ja lähipitäjissä on talvi 1867-1868 muistettu nimellä luppovuosi. Koko maassa kuoli vuonna 1868 yhteensä 137 700 henkeä eli lähes 80 promillea silloisesta asukasluvusta. Samana vuonna kuolleiden suhteellinen osuus Tornionlaakson pitäjissä oli seuraava: Alatornio 41, Karunki 35, Ylitornio 27, Turtola 32, Kolari 21 ja Muonio 8.

Tornionlaakso karjavaltaisena ei kokenut niin kovia kuin maa yleensä, sillä heinäsato oli ollut kesällä 1867 hyvä, vaikka ohran olikin suurelta osin vienyt syyskuun alun pakkasyö. Kymmenluvulla asukasluku kasvoi Vaattojärvessä 1,5 prosenttia ja koko Kolarissakin vain 3,3. Hitaan kasvun selitys ei ollut suuri kuolleisuus, vaan se, että Koiarista siirtyi 67 henkeä siirtolaisena Norjaan. Siirtolaisuus oli huomattavaa, sillä vuoden 1865 asukaslukuun suhteutettuna lähtijöitä oli koko pitäjän asukkaista 7,7 %, Muoniossa luku oli 9,2 ja Enontekiöllä 10,1. Sen sijaan alempaa ei siirrytty samassa mitassa, sillä esimerkiksi Karungista lähtijöitä oli vain 1,2 %. Ilmeisesti Norjaan siirtyminen oli monelle kolarilaiselle pelastus, sillä Kolarin lähtijäistä 88 prosenttia kuului tilattomaan väestöön. Talollisia siirtolaisten joukossa oli siis vain 12 %. Ylempänä väylän varrella oli siirtolaisten joukossa runsaasti talollisia, sillä Muoniosta lähteneistä oli talollisia 39 % ja Enontekiöllä lähes puolet, 48 %.

1870-luvulta lähtien Vaattojärven, Kolarin ja koko maan asukasluku kasvoi voimakkaasti 1950-1960-luvulle saakka. Kolarissa alkoivat metsätyöttällöin. Ne antoivat tarpeellisen elannon lisän; ei tarvinnut enää siirtyä Norjaan. Elintason nousu vähensi osaltaan myös kuolleisuutta 1880-luvulta lähtien, jolloin kuolleisuus vakiintui Kolarissa 20 promillen vuositasolle; poikkeuksena vuosi 1885, jolloin Kolarissa kuolleisuus oli 70 promillea. Vaatto- (sivu 37 päättyy)

Print Friendly, PDF & Email